Naakka

Me istutaan Naakan kanssa bussipysäkillä ja täristään kylmästä. Vaikka on jo kevään loppu, alkaa halla hiipiä luihin ja ytimiin heti auringon laskettua. Naakka sammaltaa vieressä mun tuijottaessa eteeni tyhjin silmin. Sitten se nousee, horjuu muutaman askeleen ja laattaa niin, että yrjöä roiskuu munkin kengille. Mä mietin, että vitun hyvin meni tämäkin ilta ja huokaan. Naakka kohottaa päätään ja avaa suunsa kaiken sen purjoamisen keskeltä ja örisee, että ollaankohan me vähän perseestä. Se ei saa vastaukseksi ku epämääräisen ynähdyksen.

Seuraava aamu valkenee yhtä harmaana kalpeutena ku kaikki muutkin aamut. Mä kampean itteni ylös jo hyvissä ajoin. Peitot on tunkkaset ja koko kämppä löyhkää vanhalta viinalta ja röökiltä. Nopeesti mä vilkasen itteäni peilistä ja totean, että yhtä rumia sitä ollaan ku aina ennenkin. Päässä jyskyttää ja suu on kuiva ku hiekkapaperi kun mä avaan yksiöni sormenjälkitahroja täynnä olevan ikkunan ja sytytän päivän ensimmäisen röökin palamaan.

Mä vedän myrkkyä keuhkoihin ja tuijotan taivaanrantaan. Kaukaisuudessa tehtaan piiput tupruttaa mustaa savuaan taivaalle ja jostain kuuluu koiran haukku. Kaupunki avautuu allani kaikessa ankeudessaan, synkkänä ja sateisena ja saa jo valmiiksi tumman mieleni mustenemaan entisestään. Mä mietin tätä päivää ja eilistä ja Naakkaa ja toivon että sillä ois asiat paremmin ku mulla. Lopulta tumppaan röökin ja annan sen tipahtaa avonaisesta ikkunasta alla kulkevaa, aamuisen melun täyttämää katua saastuttamaan. Sitten mä meen suihkuun ja pesen eilisen synnit pois.

Illalla mä soitan Naakalle ja pyydän sen mun luo. Vähän ennen yhdeksää se ilmaantuu mun oven taakse mukanaan twelvi kaljaa ja korkkaa ensimmäisen pullon heti sisään astuttuaan. Mä nappaan itelleni kans yhen, sillä mun darra ei oo vieläkään helpottanu ja tarviin tasottavaa – jotain, jolla unohtaa kaikki huolet ja murheet ees hetkeksi.

Surut hukkuvat jonnekin halvan kaljan ja nousuhumalan alle ja huomaan hymyn karkaavan rohtuneille huulilleni yhä useammin. Naakka nauraa hohottaa millon millekin ja keikkuu hassusti musiikin tahtiin. Se on just tollanen, aina täysillä oma ittensä eikä välitä yhtään mitä muut siitä aattelee ja siks mä siitä niin kovin tykkäänki. Vaikka me ollaan oltu vuosia ihan vaan helvetin hyviä kavereita, mä huomaan yhtäkkiä kattovani sitä täysin uusin silmin.

Pullot tyhjenee tyhjenemistään ja lopulta viimeinenkin olutpisara on juotu. Me kirotaan molemmat sitä että rahat on loppu eikä voida mennä baariin. Sitten mä muistan mun kaapissa lymyilevän yksinäisen viinapullon ja kaivan sen esiin voitonriemuisten humalaisten kiljaisujen saattelemana. Mä kaadan meille molemmille shotit. Me kippistetään ja nostetaan malja kaikille yhteiskuntakelvottomille rappiojuopoille niinku me.

Naakka jää mun luo yöks. Me maataan vierekkäin mun sängyllä eikä puhuta mitään. Vähän ennen nukahtamista mä mietin, miltä sen kädet tuntuis mun paljaalla iholla ja miten mä haluisinkaan hukuttaa sen halauksiin ja suudelmiin. Lopulta mä hivuttaudun ihan kiinni siihen ja kiedon käteni varovaisesti sen ympärille. Naakka on jo nukahtanut ja ynähtää jotain unissaan.

Kun mä avaan silmäni aamulla, mä näen Naakan lampsimassa ympäri kämppää ja keräämässä olutpulloja. Se tokaisee ottavansa pullot messiin voidakseen ostaa itelleen röökiaskin kotimatkalla. Mä sanon vaan että senkus, käännän kylkeä ja jatkan unia.

Pari tuntia myöhemmin mä herään uudestaan. Naakka koluaa eteisessä. Se on just saanu osittain hajonneet kenkänsä jalkaan ja on lähdössä kotiin. Just kun se on avaamassa ovea mä kehotan sitä oottamaan. Vedän syvään henkeä ja önähdän rakastavani sitä. Ekaks se virnistää, mutta tajutessaan mun olevan tosissaan sen ilme muuttuu. Hämillään se vilkuilee sinne tänne, pyyhkii katseellaan mun asunnon pölyiset lattiat päästä päähän ja siitä huomaa, ettei se tiedä, miten päin sen pitäs oikein olla. Aijaa, se lopulta vastaa. Sitten se sanoo heipat ja jättää mut seisomaan itekseni eteiseen. Mä tuijotan sen perään hölmönä ja tunnen itteni maailman typerimmäks idiootiks.

Illalla mä löydän itteni makaamasta sängystä peittojen ja tyynyjen alta ja syyttelemässä itteäni kaikesta. Miks piti mennä möläyttämään mitään, miks en vaan pitänyt turpaani kiinni. Hetki hetkeltä mä vihaan itteeni enemmän ja enemmän, kunnes puhelimen viestiääni katkaisee mun ajatukset. Mä nappaan puhelimen pöydältä ja inahdan. Viesti Naakalta.

Mun sydän rummuttaa rinnassa tuhatta ja sataa niin, että uskon sen raastavan tiensä hetkenä minä hyvänsä mun rintakehän läpi, kämmenet hikoo mun tuijottaessa näyttöä mykkänä. Kun mä lopulta uskallan lukee viestin niin oon varma, että mun sydän jättää yhden lyönnin välistä. Mäkin sua, siinä lukee ja hetken aikaa vaan tuijotan näyttöä epäuskosena. Sitten mä vastaan että aijaa ja nauran ääneen.